Minun unelmissani eivät leijaile rikkaudet tai suuret talot. Rakkauden unelmassa, lempeän hyväksyvässä parisuhteessa, elän jo. Lapsistani on kasvanut fiksuja, osaavia ja empaattisia aikuisia. Ympärilläni on joukko läheisiä ihmisiä, joiden tukeen voin luottaa. Työkseni saan tehdä kiinnostavia ja itselleni tärkeitä asioita.
Helpolla en ole tähän päässyt. Vaihtaisin pois montakin päivää elämästäni. Kaikki kokemani on kuitenkin lopulta johtanut tähän hetkeen ja elämään, jossa on hyvä olla. Haluan omalla tarinallani auttaa ihmisiä löytämään omat vahvuutensa ja antaa uskoa selviytymiseen vaikeistakin ajoista.
En minäkään valmis ole. Niin valmis kuitenkin, että siedän jo mieleen tulevat epäilyksen tunteet, ja vahvimmaksi nousee aina usko itseen ja omaan tekemiseen. Niin valmis, että kun tunnen kiireen ja ahdistuksen nousevan pintaan, uskallan hellittää ja ottaa omaa aikaa. Jatkuvaa kasvamista ja oppimista tämä elämä. Saisinpa sinutkin pohtimaan, tarvitseeko sitä valmiiksi tullakaan.
On minulla maallisempiakin unelmia. Suomalaisten lukutaidon jatkuvasti heiketessä haluaisin ihmisten näkevän suomen kielen kauneuden ja tuntevan lukemisen ja kirjoittamisen nautinnon. Jos saan yhdenkin runoja kaihtavan tarttuvan runokirjaani ja ehkä löytävän sieltä jotain, joka koskettaa ja auttaa häntä, tunnen onnistuneeni. Suomi on täynnä uskomattomia kirjoittajia, jotka ovat luoneet upeita tarinoita. Astu, tassuttele, hipsi, loikkaa niiden maailmaan! Anna tekstin lohduttaa, naurattaa, koskettaa, vahvistaa sinua. Niin maailmastasi saattaa tulla hitusen verran parempi.
“Saisinpa sinutkin pohtimaan, tarvitseeko sitä valmiiksi tullakaan.”