Kolme vuotta yrittäjänä – pitäiskö jo brändätä itseään?

Juhlin nyt syyskuun alussa kolmea vuotta yrittäjänä! Olen saanut olla mukana tekemässä kaikenlaisia mielenkiintoisia juttuja ja samalla olen jättänyt tilaa opiskelulle ja itseni kehittämiselle, sekä ammatillisesti että ihmisenä. Yrittäjyydessä parasta onkin ollut se, että voin itse miettiä, mihin energiani ja aikani käytän. Tärkeää on, että kaikessa tekemisessä löytyy edes pilkahdus kuvan pikku-Sarin aitoa intoa. Korona on tuonut paljon epävarmuustekijöitä. Toisaalta sen myötä tilaa on jäänyt asioille, joita olen koko ajan lykännyt ja lykännyt. Sosiaalisten medioiden käyttö yrityspuolella on ollut to do -listalla jo pitkään. Markkinoinnin ammattilaisena tunnistan tarpeen ja hyödyllisyyden, joten miksi oman osaamisen tuominen esiin on ollut minulle niin vaikeaa?

Minä erotun minun tarinallani 

Anna Perho kirjoitti jokin aika sitten Hesarin kolumnissaan itsensä brändäyksestä: "Brändäys etoo, koska se kytketään katteettomaan itsekehuun tai ihanneminän esittämiseen. Mutta jokainen brändäysguru tolkuttaa samaa: pitää olla aito."

Tunnistan (=tunnustan) vastenmielisyyden itsensä brändäykseen. Kun tein omia verkkosivujani, kysyin ihan puolitosissaan mainostoimistolta, että onko siellä pakko olla minun kuvani. Ajatus itsensä esiin tuomisesta oli niin kamala. Siellä se oma kuva – monta erilaista! – on nyt ollut jo kaksi vuotta, ja hiljalleen olen tottunut ajatukseen. Minun tarinani ja minun osaamiseni on se, millä minä erotun muista, erityisesti sanataiteen ja kirjallisuusterapian puolella. Minäkin haluan antaa tietynlaisen mielikuvan itsestäni. Jos siihen ei ole muuta sanaa kuin brändäys, niin brändätään sitten, mutta tehdään se aidosti. Ehkä osa minusta vastustaa itsensä brändäystä sen takia, että suosin suomenkielisiä termejä. Ehkä osa minusta vastustaa itsensä brändäystä sen takia, että olen vähätellyt omaa osaamistani. Huijarisyndrooma ja siitä eroon pääseminen on kuitenkin ihan oman blogitekstin aihe. 

@sanoja.ja.kohtaamisia – sarimaista sekamelskaa Instagramissa

Kesäkuussa julkaisin Instagramissa tilin @sanoja.ja.kohtaamisia tuodakseni esiin yhtä kirjoittavaa puolta itsessäni. Runot ovat itselleni ilmaisukeino tunteille ja ajatuksille, joten nyt niitä on tarjolla muillekin. Välillä sieltä voi myös löytää kirjoitusvinkkejä. Tiedän, että tuo tilini on melkoinen sekamelska – mutta niin olen minäkin. En halua muokata postauksia kauniisti toisiinsa yhteensopiviksi. En halua käyttää hiottuja kuvapankkikuvia. En halua suunnitella postauksiani pitkälle eteenpäin. Useimmat kuvat ja tekstit ovat hetkessä syntyneitä – ei ehkä juuri postaushetkellä, mutta jossakin tietyssä hetkessä, ja jaan ne sitten toisessa sopivassa hetkessä. Ei aina niin tyylikkäitä ja harmonisia, mutta en minäkään aina ole sellainen. Tekstit ja kuvat ovat aidosti minua, ja sellaisena haluan sen pysyvän. Ja on minulla se omakin, henkilökohtaisempaa elämää esittelevä tili @sari_kortesoja. Jos kaipaa kuvia minusta itsestäni ja muusta tekemisestäni, niitä löytyy sieltä :) Ja jotain muutakin, ihan taas täysin erilaista, on tulossa syyskuun aikana. Erityisesti jos lähipiirissäsi on lapsia, otahan seurantaan tili @kaakanainen, niin kuulet pian lisää.

Vihdoin Facebookissakin: Sari Kortesoja – Sanoja ja kohtaamisia

Nyt olen siis vihdoin  yritystilinkin muodossa Facebookissa: Sari Kortesoja – Sanoja ja kohtaamisia! Rehellisyyden nimissä se kait olisi jäänyt edelleen tekemättä, mutta koska tarkoitus on myös joskus mainostaa itseään, niin tili oli luotava. Se tuo myös tosi paljon uusia mahdollisuuksia kertoa itsestäni ja asioista, jotka koen tärkeinä. Eli minuun tutustuu jatkossa sitäkin kautta.

Facebookissa jaan ihan erilaisia juttuja kuin Instagramissa. Moni seuraajistani lienee samoja molemmissa kanavissa, joten tuntuisi hölmöltä tarjota samaa sisältöä molemmissa. Jos Instagram on tunnelmia ja kuvia, niin Facebookissa pääsen tuomaan esille laajempia asioita: artikkeleja kirjallisuudesta, sanataiteesta ja kirjallisuusterapiasta, kursseja yms. Tulen jakamaan tietoa myös ns. kilpailijoiden kursseista. Mielestäni on tärkeää, että mahdollisimman moni löytää kirjoittamisen ilon ja sen hyvää tekevän voiman. Kollegojen mainostaminen ei ole itseltäni pois. Sitä paitsi, millään ehtisi yksin ohjaamaan teitä kaikkia, vaikka niin haluaisinkin <3

Facebookissa minulla on  myös henkilökohtainen tili, ja sen pidän jatkossakin yksityisenä. Siellä myös harvoin postaan mitään työelämään liittyvää. Ethän siis pahastu, jos en hyväksy kaverikutsuasi. Otan kavereiksi vain niitä, jotka olen henkilökohtaisesti tavannut. Käydään julkiset keskustelut yritystilin puolella.

Ja mitä muuta on tulossa?!

Tekevä ihminen on taas kasannut to do -listalleen toinen toistaan mielenkiintoisempia juttuja! Sari Suorittaja joutuu toden teolla tarkkailemaan itseään ja pitämään liiat rönsyt kurissa.

Koska korona, ja toisaalta myös kiitos koronan, on ollut pakko miettiä uusia tapoja ohjata kirjoittamista. Verkkoon siis! Ensimmäinen luovan kirjoittamisen verkkokurssi on jo työn alla ja lisää suunnitteilla. Ensimmäinen sopii erityisen hyvin sinulle, joka pohdit, mitä ihmettä luovan kirjoittamisen kursseilla tehdään. Toisaalta hauskoja tehtäviä on tarjolla myös pitempään kirjoittaneille, mutta siitä lisää myöhemmin.

Entäs opinnot? Kesällä sain valmiiksi avoimessa yliopistossa Psykologian perusopinnot. Hyvä minä! Jotta aika ei kävisi pitkäksi, jatkan nyt syksyllä avoimen yliopistossa kirjallisuuden ja kirjoittamisen maisteriopintojen parissa. Miten siinä niin kävi? Sekin on ihan oman postauksen arvoinen juttu.

Ja näköjään ainakin blogikirjoituksia on tulossa, koska tässäkin on jo pari uutta tekstiä tullut luvattua. Tämä blogiosio on ollut hävettävän huonolla tolalla, vaan en taida silti hävetä. Kaikkea ei vaan aina jaksa. Nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että tännekin riittää asiaa.

Pysy siis kuulolla – vaikka joka kanavalla!

-Sari-

PS. Aluksi teksti alkoi "Syyskuun alussa tuli kolme vuotta täyteen yrittäjänä." Ihan liian laimeasti sanottu – kyllähän siinä on aihetta juhlaan!