Tutkijan marraskuinen työviikko

Tässä blogitekstissä avaan hieman työviikkoani. Siihen on kuulunut muun muassa yhden kurssiesseen palauttaminen, lähdemateriaalin (= ison artikkelikasan) läpikahlaamista, yksilöohjausta, verkostotapaamista, kuntosalia, digifasilitointikurssia… Aika tavallisen sekalainen viikko siis.

Maanantaina sain vihdoin palautettua vihoviimeisen pakollisen tohtoriopintoihini liittyvän kurssin esseen. Kyseessä oli avoimen tieteen ja tutkimuksen kurssi, jonka sisältö opiskellaan itse ja lisäksi aiheesta tehdään 4–8 sivun essee avoimen tieteen osa-alueita omaan tutkimukseen reflektoiden. Avoin tiede edistää tieteellisen tiedon saavutettavuutta ja läpinäkyvyyttä, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tieteellinen artikkeli on vapaasti (= ilmaiseksi) kaikkien luettavissa. Olin aloittanut kyseisen kurssin jo joskus aiemmin, mutta jotain muita kiireitä tuli tilalle. Tekemätön työ jäystää ikävästi takaraivossa. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja päätin, että en tee mitään muuta ennen kuin olen saanut esseen palautettua. Viime viikolla sitä sitten opiskelin, ja alusta alkaen, sillä vanhat muistiinpanoni olivat sen verran kryptisiä, että niistä ei ollut apua. Huh, nyt se on tehty. (Toki pitää vielä saada hyväksytty arvosana 😬.) Avoimen tieteen osa-alueisiin kuuluu myös tutkimuksesta viestiminen tiedeyhteisön lisäksi ns. suurelle yleisölle. Kunhan saan esseestä palautteen, teen tiivistelmän blogiini. Tieteen avoimuuden edistämistä sekin, niin kuin tämä blogi muutenkin.

Tiistai
Kakkosartikkelini on uudella vertaisarviointikierroksella, joten sen hyväksi en voi tehdä nyt mitään. Kolmosartikkeli on mukavalla alulla, mutta sekin saa nyt levätä vielä hetken. Ennen sitä käsittelen muutamaa käyttämääni taustateoriaa, koska siitä on hyötyä myös artikkelin kirjoittamisessa. Työpsykologian puolelta taustateoriana käytän vaatimusten ja voimavarojen teoriaa, jonka mukaan työuupumus kehittyy, kun työn vaatimukset (esim. työnkuviin, johtamiseen liittyvät asiat) ylittävät työn voimavarat (esim. selkeät työnkuvat, psykologisesti turvallinen työilmapiiri) (mm. 1). Se on vuosien saatossa kehittynyt mallista teoriaksi, ja olen kolunnut aiheeseen liittyviä artikkeleita todella paljon. Tiistaina aloitin laittamaan tuon kehityskulun parempaan järjestykseen sekä päässäni että paperilla, ja samalla kirjoitan aiheesta tutkimukseni yhteenvetoon. Ehkä sen myötä oivallan vielä jotain uutta, mitä hyödyntää oman aineistoni kanssa.

Ei ole paperiton toimisto ei

Kyllä, näet oikein. Olen printannut, ja paljon! Silmät eivät kestä tihrustaa ruudulta (ja mulla on ihan iso ruutu) ja tykkään alleviivailla, liimailla post-it-lappuja, kirjoitella marginaaleihin, joten kaikki tärkeimmät printtaan edelleen. Pidän myös oikeista kirjoista, enkä ole koskaan lukenut kaunokirjallisuuttakaan ruudulta, enkä myöskään kuunnellut äänikirjana.

Ai niin, tiistaina kävin myös kuntosalilla. Jyväskylän yliopistolla on huikea etu: saamme käyttää työaikaa kaksi tuntia viikossa liikuntaan! Toisaalta saan myös tehdä työni vapaasti, joten usein teen päivällä hetken jotain muuta ja jatkan työpäivää sitten myöhempään. Salilla on kiva käydä päivällä, kun siellä on hyvin tilaa – ja sen jälkeen aivot taas toimivat. Tänään alkoi salin kk-korttiin sisältyvä ohjattu 55+ senioriryhmä 🤭. Ikä ei ole aina huono asia.

Keskiviikko
Keskiviikko alkoi mukavasti Iloa ja toivoa -kumppaniverkoston aamukahveilla. Se taas liittyy tutkimukseni tärkeään viitekehykseen eli traumainformoituun työotteeseen. Meitä on huikean taitava moniammatillinen verkosto yhdessä traumatietoisuutta edistämässä, ja aamukahveilla jaamme vapaamuotoisesti ideoita ja suunnittelemme tulevia juttuja. Muun muassa Trauma Summit -tapahtumat ovat tämän joukon aikaansaannoksia. Päivä jatkui vaatimusten ja voimavarojen teorian sekä työuupumuksen syiden parissa. Iltapäivällä kalenterissa oli myös yksilöohjaus, mikä tuo mukavaa vaihtelua tutkijan arkeen. Vinkki: Nyt olisi tilaa 1–2 uudelle ohjattavalle, halusitpa sitten sparrailla elämäntilannettasi tai vaikkapa edistää jotain käsikirjoitustasi ohjatusti.

Torstai
Torstaina kalenteri oli merkinnöistä vapaa, mikä suunnitelmissa tarkoitti tiukkaa kirjoittamista. Toteutuksena enemmän lukemista kuin kirjoittamista, mutta oivalluksia syntyi.

Perjantai
Perjantaiaamuna jatkoin siitä, mihin torstaina jäin. Ja koska tiistaina teinkin töitä iltaan asti eli ihan normaalit työtunnit kuntoilusta huolimatta, hyödynsin liikuntaetuni perjantaina – eli seniorisaliryhmä kutsui jälleen aamupäivällä 💪. Lounaan jälkeen palasin lähteiden pariin, mutta aivot alkoivat puuroutua, joten oli pakko tehdä jotain muuta. Tein muutaman osion digifasilitointiin liittyvästä kurssista.

Joissain väleissä rustasin tätä tekstiä ja suunnittelin myös kirjoitustuokiota tukemaan omaa luovaa kirjoittamistani, joka on harmillisen kateissa. Viime blogitekstissäni totesin: Työ, anna tilaa luovuudelleni! ja kysyin, koskahan olisi sen aika. Koska sitä aikaa on muuten haastavaa löytää, kokeilen ottaa sen osaksi työtäni – sivutyötäni eli tutkimustyön ulkopuolista hommaa. Haluaisitko sinä kirjoittaa, mutta et tunnu saavan aikaiseksi istahtaa paperin tai ruudun ääreen? Tule mukaan Kirjoittajien iltavuoroon, jossa kirjoitamme omia sanoja ruudun äärellä, yksin mutta yhdessä.

Näillä mietteillä viikonlopun viettoon…

Lähde: (1)  Bakker AB, Demerouti E. Job demands–resources theory: Taking stock and looking forward. J Occup Health Psychol 2017;22(3):273–285. https://doi.org/10.1037/ocp0000056